Olen nafnaf, useimmiten kuitenkin naffi tai perinteisesti makkara. Historiikkini makkaraperheessä alkoi tammikuussa 2008. Minut oli tarkoitus laittaa palasiksi ja tehdä elinsiirtoja rvyyhyn ja ifkiin. Olin kuulemma kuitenkin vielä liian hyväkuntoinen ja nuori elinsiirtoihin, joten minut päätettiin ehostaa elämäni kuntoon. Minulla oli hienot vauhtiraidat kyljissäni väreiltään hopea ja punainen, ja minulla oli myöskin hienot 13" kesärenkaat mustilla peltivanteilla. Vasen kylkeni oli rutussa, ja lokasuojaan oli typerä työkone osunut. Konepellissänikin oli kamala kuhmu. Mutta minäpä en välittänyt!
No, niin. Se, miten minusta tuli Susannin pääpainotteinen makkara, se se onkin surullinen tarina. Rvyyn linkissä asiasta taisitte jo keskustella sen verran, että en taida avata haavoja auki. Kuitenkin, 15.02.2008 minusta tuli The Makkara. En ollut enää se kolmas pyörä etupihalla, en enää se "kaikista romuin", en ollut enää musta lammas enkä paaliin joutava romulus. Nyt minä olin Makkara, ja minulla oli tehtävä. Minusta tulisi tulevaisuuden rvyy.
Kuukauden päästä sielunsiirrosta, minusta tuli ihan erinäköinen. Ja erinäköinen olen vieläkin. Nykyään minulla ei ole enää hopeapunaisia vauhtiraitoja kyljissäni, vaan kromisen hohtavat kiemurat molemmin puolin. Nykyään minun kylkenikin on ihan ehjä. Sain ihan uudet ovet, ja niissä on aivan tuore maali päällä. Ainut muisto entisestä elämästäni on kuhmu konepellissäni. Se joskus iltaisin minua kalvaa, mutta ajatellessani kokonaisuutta, en surustu siitä. Tiedän, että ehkä jo kesällä saan uuden mustan konepellin jossa ei ole ollenkaan kuhmua.
Minua ympäröi Pakfeiferin korisarja, joka korjattiin ihan minua varten. Minä olen vähän niinkuin lila-musta. Maskiverkkoni ovat liilat, ja suurin osa minussaolevista tarroistakin on liloja. Mutta niin, ja sitten minulla on teinitummennettut takalasit. Ne vähän minua hävettää :(
Vatsassani on neljä liilaa putkea, jotka ovat myöskin aika amikset. Mutta enpä välitä, kaikilla ei ole liilaa mahaa!
Sitten minulla on ihan yksilöllisesti minua varten tehty etupuskuri. Sitä omistajani teki pitkään ja hartaasti, että tulisin iloiseksi. Se on kamalan matala, ja minun pitää aina varoa jos tiessä on isoja kuhmuja ettei hieno etupuskurini hajoa. Sain myöskin ihan uudet renkaat, jotka eivät ole olleet yhdessäkään makkarassa ennen minua. Ne kuorruttavat hienoja Alession Alaska-vanteita, jotka ovat ainakin kuusitoistatuumaiset!
Sisukseni on ihan samanlainen kuin rvyyssäkin oli. Siellä on nimittäin viihdelaitteistona Nextbasen 7" näyttö integroidulla DVD-soittimella. Sillä ei kamalasti kuunnella musiikkia, joten vaihtoehtona on myöskin Blaupunktin Kingston mp35, johon saa lilan valon!
Minun elintoimintojani voi seurailla pinkin värisistä mittareista, nimittäin omistajani on antanut minulle voltti- ja öljynpainemittarit.
Nykyään minä siis elelen tyytyväisenä makkarana, ja aina välllä saan jotain uutta kivaa. Minusta on myös kuveja Kuva-albumissa.
