Wuf! Olen Roosa, kennelnimeltäni Sunnyline's With Love. Olen tupsahtanut tähän maailmaan ihmistenaikaa viides päivä syyskuuta vuonna 1998. Minulla on 6 sisarusta, joiden kanssa en enää nykyään ole missään väleissä juurikaan. Olin perheemme nössöin lapsi, ja jäinkin usein ilman tissiä koska typerät sisarukseni tönivät minut aina pois ruoka-aikana. Jäin usein johonkin nurkkaan kyyhöttämään surullisen näköisenä. Usein tämä auttoi, ja samantien nenun eteen joku iso tyyppi laittoi jonkun tuttipullon. Joskus minut tuupattiin tissille, ja sisaruksia tönäistiin vähän sivuun. Silloin kyllä teki mieli sanoa niille apinoille että Ähäkuttihomot. En kuitenkaan tohtinut, kun olisin saanut ruuan jälkeen turpaani, taas ja kovaa. No mutta se lapsuusmuistoista. Tänään elän nykypäivää siis. Olen siis Roosa, koira, mutta apinaksikin minua joskus kutsutaan; lienee jokin kiva lempinimi. Minua kutsutaan myös Ropsuksi, Kopsuksi, Oppuksi ja Oppuliksi. Joskus olen saanut myös lempinimen "Räkä". Sitä en toivo kovin usein käytettävän, enkä sitä myöskään tottele. Ellei ole luvassa ruokaa. Tai pihallemenoa. Tai autoilua. Mutta pääasiassa EN!

Olen täysipäiväinen eläkeläinen, vaikka olenkin vielä hyvin nuori koira, vaikka väittävätki kylillä että olisin 9-vuotias. Tunnen itseni kuitenkin vielä puolivuotiaaksi, ja taidan kyllä näyttääkkin ihan untuvikolta vielä... Nuoruuspäivilläni kävinkin muutamaan otteeseen esittelemässä kauneuttani kehillä. Niitin mukanani jonkin verran mainetta ja kunniaa, mutta touhu loppui siihen kun tämä niin sanottu "tuomari" eli pelle, alkoi väittämään että omistan jotkut naurettavat pihtikintut (en todellakaan omaa), ja olin kuulemma lihonut (oli ko. henkilö itse aika tuhdissa kunnossa, että tiedoksi). Alkoi sen verran tympimään, että päätin alkaa tutkimaan syvemmin vetolelujen koostumusta ja sohvapehmusteiden kestävyyttä.

Ystäviä minulla olisi paljon, mutta olen melko valikoiva persoona. En juurikaan välitä mistää nelijalkaisista so called koirista, mutta omistajat kiinnostavat kyllä. Niiltä saa aina rapsutusta, ja jotkut jopa lässyttelevät sillä lailla mukavasti. Se on huippu juttu. Elämässäni pyörii kuitenkin jonkun verran nelijalkaisia väkiystäviä, ja yksi niistä on aina yhtä sekava Luna. Luna tupsahti elämääni jonkun kumman napsahduksen kautta, ja eräänä päivänä heräsin siihen kun joku musta möykky vetää kamalaa ravia MINUN kodissa, syö MINUN luitani, repii MINUN hännästä, ja on MINUN omistajani rapsutettavana. Kaikenkaikkiaan aika rasittava pikku penikka, mutta on se joskus ihan kivakin. Jos kaipaa koirakaveria. Mutta EN ole sen kaveri, vaikka haluaisikin. Sitten on nämä toiset tapaukset, joilla on myöskin neljä roikkuvaa, ja liikkuvaa asiaa eli jalkaa. Kooltaan nämä jampat on paljon pienempiä mutta ristus sentään että ovat kamalan pelottavia. En tiedä kuka nämä oliot on keksinyt, mutta jossain pelottavien asioiden ennätyskirjassa ne ainakin ovat. Parilla näistä hämyistä oliosta on armottoman suuret roikkuvat korvat. Sitten ne pitävät hämyä ääntä: "hmm hmm hmm", ja yrittävät naiskennella häntääni. Todella hämmentävää aina kun ne sitä tekee... No, se siitä. En välittäisi puhua niistä. Nämä pienemmät kaverit saattaa olla ehkä jopa pelottavampia kuin nuo korvatyypit, koska nämä ovat tajuttoman nopeita, ja prkl että sattuu kovaa jos ne puraisee.. Kerran tuli yksi jamppa sängylle kiitämään kun olin siinä nukkumassa. Tämä vaan ihan rentona kävelee selkäni päällä, eikä tietoakaan että olisi esittäytynyt tai tervehtinyt. Kaameita moukkia...

Tällainen apina siis minä olen. Saatan kertoilla tänne lisää juttuja ajan mittaan. Fanipostia minulle voi myös jättää, mutta en mielelläni jättäisi mitään osoitetta tänne, kun posti menisi vain tukkoon. Heippahei siis, ja haukkumisiin!